Mikä riskiryhmä?

Sädehoidon suunnittelussa hoitaja mainitsi ihonhoito-ohjeista kertoessaan, ettei papereissa mainittu auringonvalolta suojaaminen ole ehkä niin oleellista tähän vuodenaikaan, mutta ehkä keväämmällä sitten. Koska tammikuussa on melko suurella todennäköisyydellä vielä pakkasta, ja iho pitäisi suojata kylmältäkin, ohje ei ollut niin olennainen, mutta tulinpahan siihen sanoneeksi, etten ole oikein koskaan viihtynyt auringonpaahteessa. Siitä sitten aloin miettimään, miten juuri minulle sattui melanooma, se tietty syöpä, jonka kuvitellaan erityisesti iskevän kyntensä auringonpalvojiin ja solariumin tehokäyttäjiin. En ole harrastanut koskaan kumpaakaan, enkä ole juuri kesäihminen. Kuumat ja valoisat päivät ovat mieleen kylmän ja pimeän talven jälkeen, mutta en viihdy suorassa auringonpaisteessa. Saan kirkkaasta valosta päänsärkyä, kuuma ilma ahdistaa pitemmän päälle, ja ihoni palaa helposti apteekin suojakertoimista huolimatta. No niin, siinähän se tietenkin.

Olen palanut muutaman kerran elämäni aikana, mutta en koskaan pahasti. Ehkä kerran tai kaksi ihon hilseilemiseen asti, ja niinkin vain kakarana, niin kauan sitten, että tämäkin kertojen määrä on vain arvaus. Useimmiten palamisesta on seurannut vain punoitusta, kuumottelua ja aristelua. Vanhemmat ovat aina muistaneet tolkuttaa aurinkosuojien käytöstä ja opin siihen nopeasti ihan vapaaehtoisesti, koska palanut iho ei ole miellyttävä kokemus. Viime kesänä palaminen kävi lähellä pariin otteeseen, mutta onnistuin kuitenkin säästymään siltä. Rasvailin itseäni ennen ulos lähtemistä sekä säännöllisesti siellä ollessani, ja kieltäydyin lähtemästä mihinkään keskellä kuuminta päivää. Silti kävi näin, vaikka mielikuvissa melanooma iskee niihin rannalla itseään ylettömästi ruskettaviin ja solariumissa itsensä oransseiksi käristäviin ihmisiin, ei tällaisiin kuolonkalpeisiin kummituksiin. Syynä ei sitten ollutkaan aika, jonka vietin auringossa, vaan se erityisen herkkä iho, jonka satuin saamaan syntymässä. Melanooma iski tietenkin siihen yhteen kohtaan, joka oli koko ajan auringon alla, ja jota ei pahemmin voinut rasvailla - päänahkaan. Näin jälkikäteen on hyvä muistella niitä monia kertoja, jolloin etsin kaupungilta hellehattua, mutta mikään ei ollut riittävän mieluisa ostettavaksi.