Postailen aika harvakseltaan taas, koska ei ole mitään kerrottavaa, ja muutenkin alkaa jo rasittaa nämä syöpäjutut. Vanhemmat kyselee jatkuvasti samoja kysymyksiä ja yritän joka kerta jaksaa vastata, koska huolettaahan niitä jne. Siinä tulee sitten puitua näitä juttuja sen verran, etten "vapaa-aikana" jaksa käyttää aikaa samojen juttujen pohtimiseen. Vapaa-ajan vastakohta on tietenkin sytoviikot, joista kolmas alkoi juuri. Olen kyllä edelleen säästynyt enimmiltä sivuvaikutuksilta, joten ei mitään valitettavaa. Väsyttää, ummettaa ja kanyyli ärsyttää, mutta se on pientä.
Interferonin pistäminen on samoin sujunut ongelmitta. Nappaan pistoksen yhteydessä flunssalääkettä, eikä enää ole tullut kuumeilua tai sellaista. Viime viikkoina mulla on kuitenkin alkanut ääni käheytyä ihan ilman syytä. Ei ole mitään flunssaa, enkä ole ollut tavallista äänekkäämpi, mutta joinain päivinä ääni murtuu ihan jatkuvasti. Kysyin siitä lääkäriltä tuossa hetki sitten, mutta sanoi vain että seurataan. En olisi varmaan kysynytkään elleivät vanhemmat taas olisi käskeneet. Luulevat, että kuolen käheään kurkkuun. Sytostaattien omituisten vaikutusten lisäksi käyttämässäni interferonissakin on puolen metrin mittainen mahdollisten sivuvaikutusten lista, joten käsittääkseni oireiden syiden pohtiminen on vähän "ehkä johtuu, ehkä ei" -tyylistä.
Samalla kysyin miten pitkään saan sytostaatteja. Alun perin minulle sanottiin että 4-6 kertaa, ja sen jälkeen sitten kaikki ovat kyselleet miten kauan ja mistä johtuu. Tänään sitten selvisi, että kuurien määrä riippuu tietenkin siitä, miten hyvin siedän niitä, kuten olin epäillytkin. Tänään ei näkynyt verikokeissa mitään erityistä, ja kun muutenkin olen voinut suhteellisen hyvin myrkyistä huolimatta, näyttää siltä että tätä jatketaan kesäkuuhun asti. Vähän tietenkin harmittaa että kesän alku menee miten menee, mutta toisaalta, jos olot jatkuu näin hyvinä, menee vain puoli kuuta hukkaan.
Yleensä olot menee niin, että sytoviikkona väsyttää ja ummettaa kauheasti, mikä vähän ahdistaa, ja kanyyli sekä joka päiväinen ramppaaminen ärsyttää. Seuraavalla viikolla väsymyksen lisäksiä pientä kipuilua milloin missäkin. Ensimmäisellä viikolla oli leuat, alaselkä, kyljet ja hartiat kipeinä, viime kerralla oli pää ja leuat. Viimeiset kaksi viikkoa ennen uutta kuuria menevätkin sitten suhteellisen normaalisti.
En kyllä missään nimessä valita näistä omista sytoistani, mitä olen muiden kokemuksia lukenut, mutta pitäähän sitä kitistä niistä pienistäkin vaivoista mitä on. Parempihan se kuitenkin on, että laitetaan myrkkyjä niin paljon kuin kestää. Tänään toivon että tuo kämmenselän suoni, missä kanyyli oli ensimmäisellä sytoviikolla, kestää vähän paremmin kuin viimeksi. Ei huvittaisi joutua tiputtelemaan tuntikausia.
