Sisäinen nukutuskello

Kyllä mua nyt vähän alkaa kyrsiä tämä, että jotkut ihmiset jaksaa mennä viipottaa, miten sattuu ja voi vetää perskännit joka perjantai ja syödä mitä kuraa lystää ilman mitään seurauksia. Yritän syödä hyvin ja nukkua hyvin jne. ja maailma kiittää sillä, että koko kroppa leviää käsiin ennen kolmea kymppiä. Eilen jäi humputtelut väliin sen takia, että tiesin sen venyvän aamuyölle ja tiesin, että 18 jälkeen alan vajota uneen ja klo 21 tila lähentelee jo koomaa. Ei mitään mahiksia olla pystyssä samaan tahtiin muiden kanssa.

Muutamana viime päivänä olen mennyt nukkumaan viimeistään 21:30 koska en kerta kaikkiaan jaksa pysytellä hereillä sitä kauempaa (ja tämä vaikka nukun päikäkrit, mikä viimeksi kuului tapoihini vain sytojen aikaan). Oon yrittänyt pitkitellä sitä, koska joka tapauksessa herään melkein kellontarkkaan 3:30 ties minkä takia. Olo muuttuu kuitenkin aivan erityisen surkeaksi, mitä väsyneemmäksi tulen, päässä vaan suhisee ja oksettaakin vielä. Aamuyöllä sitten oleillaan sängyssä kuuteen asti, mikä on ehdoton varhaisin aika, milloin suostun nousemaan.

Oon kyllä harkinnut sitäkin, että pomppaisin pystyyn sillon yöllä, kun herään ja jatkaisin siitä normaalisti eteenpäin ja katsoisin mitä tapahtuu. Periaatteessa sille ei ole mitään estettä, kun olen opiskelija, mutta toisaalta en haluaisi sekoittaa unirytmiä mitenkään ihmeellisesti. Siitä tulee sitten ongelmia, jos nukun ja heräilen miten sattuu ja tulee jotain aikataulujuttuja, esim. kilpparitestit pitäisi ottaa mahdollisimman pian heräämisen jälkeen. No, mikäköhän labra täällä on auki klo 4. Nukkuminen ei ole koskaan ollut mulle vaikeaa, eikä ajatus sellaisesta kiehdo yhtään. Mutta ahdistus ei kuulu mun elämään, joten ehkä sinnittelen näin ja seuraillaan vaikuttavatko ne kilpparilääkkeet mitenkään.

En suosittele terveellistä elämää kenellekään, vetäkää vaan viinaa jos mieli tekee ja syökää pikaruokaa niin paljon kun sielu sietää. Ihan turha yrittää rimpuilla, koska jos tauti on tullakseen, se kyllä tulee, teki mitä teki. Parempi yrittää ehtiä tehä kaikki kiva sillon, kun vielä jaksaa. (Saattaa olla sarkasmia.)

Kilpirauhaton

Kävin ylimääräisissä verikokeissa tiistaina aiemmin todetun kilpirauhasen liikatoiminnan takia. Tänään sitten sain kuulla, että toiminta on mennyt liiallisesta ihan toiseen suuntaan. Verikokeissa mitattiin TSH ja T3v -arvot, joista TSH oli 117 (aiemmin 0.04) ja T3v 1.3 (aiemmin 7.6). Viitearvojen yläraja TSHlle on jossain neljän paikkeilla. T3v:n viitearvoista en tiedä muuten kuin, että omani on romahtanut niiden alapuolelle.  Käytännössä arvot tarkoittavat sitä, että veressäni ei ole tarpeeksi  kilpirauhashormoneja, joista yksi on tuo T3v, ja koska niitä ei ole tarpeeksi, aivolisäke yrittää piiskata kilpparia tuottamaan lisää, mistä johtuu tuo (naurettavan!) korkea TSH.

Joku sairaalasta (:D) tosiaan soitteli tänään ja ilmoitti, että laitetaan kilpparilääkkeet (Thyroxin) heti. Ihmettelin että mitämitä, kun aiemmin oli vajaatoiminnalla, eikä olokaan ole ollut mitenkään ihmeellinen. Kysyinpä vielä että voinko vaikka seurata oloja hetken ennen kuin alan ottaa lääkkeitä, jos jokin vaikka muuttuisi, mutta soittaja oli sitä mieltä, että kyllä niitä kannattaa alkaa ottaa. Kysyi kyllä onko ollut mitään kummallisia oireita, väsytystä, turvotusta jne. mutta en siihen hätään pystynyt sanomaan muuta kuin että ihan normaali olo on ollut.

Myöhemmin aloin sitten miettimään, että ehkä oma käsitykseni normaalista on niin  vinksahtanut, etten enää erota oiretta tavallisesta olosta. Varsinkin sytostaattien aikaan saatoin olla vuoroin käsittämättömän pirteä ja vuoroin nukkua vain. Samoin kesä  ja syksy ovat menneet aaltoillessa laidasta laitaan. Olen myös aina ollut melko vähäenerginen, mutta ajattelin vain olevani patalaiska. Samoin ajattelin että viime päivien väsymykseen erityisesti on saattanut vaikuttaa se, että päätin lopettaa kahvinjuonnin viime viikonloppuna. Aloin kertailla viimeaikaisia olotiloja ja löysin kaikenlaista pikkuvaivaa, jota en ole pitänyt minään. Toivuttiinhan tässä juuri syöpähoidoista, en osaa kitistä pienestä.

Omituisia oloja on kuitenkin ollut: Alkusyksystä kaikki motivaatio tehdä mitään oli tyystin hukassa. Päivät kuluivat kirjaimellisesti pikavauhtia enkä ehtinyt tehdä mitään. Tuntui siltä kuin oisin vasta herännyt ja sitten pitikin jo käydä nukkumaan, ja mitä tein välissä? Kuka tietää. Välillä olen jaksanut tehdä ja puuhailla hirveästi, erityisesti siivoilla, mitä normaalisti vihaan. Toisinaan taas pienimmätkin asiat ovat hirveän työn takana. Viimeisen viikon ajan olen ollut jatkuvasti pienessä pöhnässä, väsynyt ja pää on täynnä sumua. Toisaalta ajattelin sen liittyvän kahvinjuonnin  lopettamiseen, mutta toisaalta taas en ollut mikään kahvin suurkuluttaja, ja vieroitusoireiksi nämä tuntuvat suhteettoman pitkiltä. Ja olen myös viime viikkoina saanut väsymyksestä huolimatta tehtyä kaikenlaisia kirjoitushommia ja graduakin hieman, vaikka niitä tehdessä olen huomannut, että joskus on todella vaikea saada mitään aikaiseksi vaikka miten hyvin keskittyisin. Aivot tuntuvat lyövän tyhjää. Ajatuksia ei yksinkertaisesti ole.

Unentarve on ollut melkoinen. Menen todella varhain nukkumaan, joskus jo yhdeksältä, mutta heräänkin kyllä seitsemän maissa. Joskus otan nokoset, tai yritän ainakin. Kaverikin huomautti, että olen ollut melko väsyksissä viime aikoina. Sen huomaa  parhaiten, jos pitää mennä jonnekin ulos. Uuvahdan todella nopeasti ja alan haukotella. Muista oireista tuli mieleen viime aikojen satunnainen ummetus, joka tuskin liittyy  mihinkään, mitä olen syönyt, koska olen syönyt jotakuinkin samalla tavalla kuin koko syksyn. Samoin olen jostain mystisestä syystä olen turvonnut hieman, mikä sekään tuskin  liittyy syömisiin. Herään öisin kuivan suun takia, kun on pakko saada jotakin juotavaa. Samoin heräilen siihen että kädet puutuvat joka kerta kun nukun kyljelläni. Näössä on omituista utuisuutta, mutta ajattelin sen liittyvän näytöltä lukemiseen ja kirjoittamiseen. Aiemmin syksyllä kerroin myös lääkärille siitä, että silmiini sattuu, kun liikutan niitä ylös ja sivuille ja kysyin liittyykö se esim. interferoniin, mutta hän ei osannut sanoa siitä mitään. Hajuaistini on myös naurettavan huono tai ainakin nykyään.

Hauskaahan tässä on tietenkin se, etten tiedä mistä mikäkin olo johtuu, kun oli  sytostaatit ja nyt on interferoni ja lopetin sen kahvinkin ja sitten kilpirauhanen vielä päälle ja syönköhän edes riitävän hyvin. Onneksi kilpirauhasarvot ovat varmasti syyllisiä ainakin osaan. En kuitenkaan tunne itseäni mitenkään raunioksi, niin kuin  kuvittelin, että tuollaisilla arvoilla tuntisi, mutta voi olla, että kroppa jaksaa vielä  sinnitellä ja tilanne pahenisi, jos sen antaisi jatkua näin. Saan reseptin lääkkeisiin (Thyroxin) mahdollisimman pian ja sitten katsotaan mitä tapahtuu. Toivon tietenkin, että  olo tästä piristyisi hieman, ettei tarvitsisi aina ajatella, että mä nyt vaan olen tällainen peruslaiska, vaan tietäisin että väsytyksen taustalla on oikeasti jotain.

Johtuuko tämä nyt sitten siitä interferonista, kysyin soittajalta. Melko todennäköisesti, vajaatoiminta kun on yksi sen sivuvaikutuksista. Unohdin kysyä normalisoituuko toiminta sitten joskus, kun lopetan interferonin ottamisen. En kuitenkaan taida uskoa siihen, koska jo edellisessä ultraäänessä huomattiin kilpparissani jotain omituista. Odotan  mielenkiinnolla joulukuun kuvausta, jolloin nähdään onko siellä tapahtunut mitään  muutoksia.

Pikapäivitys

Superlyhyt päivitys nyt ihan vaan sanoakseni, että kävin ihotautilääkärillä poistattamassa pari luomea ihan varuilta syyskuun lopulla, ja viime viikolla sain kuulla patologin tulokset. Ihan tavallisia luomia olivat, ei mitään erikoista! Ensi viikolla käyn jälleen kilpirauhastesteissä. Olot on menneet ylös alas tässä syyskuun ja lokakuun aikana. Syyskuussa oli tosiaan tajutonta väsymystä välillä. Sen jälkeen on ollut tasaisempaa, sellaista eitunnumiltään -olemista. Välillä on ollut mitä sanon jaksamispäiviksi, eli tuntuu, että jaksan tehdä ihan kaiken ja päälle vähän lisää ja mieli on korkealla ja yleinen olotila hyvä. Ei mitään kovin kummoista kylläkään. Viime päivinä on kyllä ollut kummallisia vatsaoireita syömiseen liittyen. Yhteen väliin iski ummetus ihan tyhjästä, ja tällä hetkellä maha tuntuu menevän sekaisin söi mitä vain. Siinä mielessä omituista, että en ole ollut millään lailla vatsaongelmainen sitten lapsuuden. Mutta tärkeintähän on, että olen vain ns. terveesti sairas :D Tätä sattuu kaikille.