Kesäkuulumisia

Moikkamoi. Pahoittelen harvoja päivityksiä, mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että mitään mainitsemisen arvoista ei ole tapahtunut. Sen verran vain, että sain kutsun reumalääkärille käteni takia, ja se tapaaminen on vasta 29.7. Olen siis odotellut tätä jo pari kuukautta, ja vielä pitää muutama viikko odottaa. Oikea käsi ja ranne on edelleen kipeänä ja sormet turvoksissa, mutta tilanne ei ole muuttunut pahemmaksi, joskaan ei paremmaksikaan.

Muutoin olo on ollut ihan virkeä. Olin vähän saamaton ja hidas keväämmällä. Olo tuntui silloinkin ihan kohtalaisen hyvältä, mutta en tahtomisesta huolimatta saanut yhtään mitään aikaiseksi, ei vain jaksanut eikä viitsinyt, eikä lorvimiselta ehtinyt. Nostin sitten omatoimisesti kilpparilääkeannosta yhdellä neljäsosalla, mitä ei tietenkään saisi tehdä kysymättä lääkäriltä (soosoo lapset), ja sittemmin olo on ollut vähän jaksavampi, ja olen saanut hommia hoidettua ihan kiitettävästi.

Saamattomuus on ehkä olotiloista pahin, ja uskon että se minulla yhdistyy jotenkin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tarkoitan sillä siis sellaista tilaa, että en varsinaisesti ole väsynyt ja tiedostan että pitäisi tehdä asioita, ja oikeastaan hauaisinkin tehdä kaikkea, mutta kynnys ajatuksen ja tekemisen välillä on ihan liian suuri. Lopulta en yrityksestä huolimatta saa mitään aikaiseksi ja ahdistun. Kun taas normaalissa mielentilassa ei ole mitään ongelmaa ryhtyä hommiin, vaikka tylsien juttujen hoitaminen vaatiikin aina vähän enemmän yritystä. Mikään ei kuitenkaan tunnu ylitsepääsemättömältä.

Syöpäilyyn liittyen ei ole mitään uutisia, ja hyvä niin. En ole kauheasti päivitellyt, koska ei oikeastaan ole ollut mitään sanottavaa. En viitsi turhaan kirjoitella päiväkirjatyyliinkään, koska täällä ei tapahdu yhtään mitään! Viime aikoina olen enimmäkseen lorvinut, lukenut kirjoja ja tehnyt gradua, jonka pitäisi valmistua syksyyn mennessä. Se on edistynyt ihan kiitettävästi, vaikka tuntuu, että vielä on ihan törkeä määrä hommia jäljellä. Joten nyt pitääkin palata taas sen pariin. Hyvää kesää kaikille!

Kuulumiset

Olen puuhaillut kaikennäköistä viime aikoina ja pävittäminen on taas unohtunut. Ei tässä mitään erikoisempia uutisia kyllä olekaan. Kävin kaularangan magneettikuvassa käden takia, mutta siinä ei näkynyt mitään poikkeavaa. Viime viikolla kävin verikokeissa ja keuhkokuvassa normaalin seurannan puolesta. Eilen kävin sitten lääkärin puheilla, joka kertoi, että kaikki on niiltäkin osin okei. Käteen sattuu kuitenkin edelleen ja erityisesti keskisormi ja nimetön ovat keskinivelestä turvoksissa. Hän päätti sitten laittaa lähetteen reumatologille, ja kutsu tulee joskus myöhemmin. Kaikki on siis täällä ihan okei ja hommat etenevät taas hiljalleen.

Käsi irtoaa

En ole päivitellyt taas ajoissa, on ollut muita juttuja mielessä, ei mitään jännittävää kuitenkaan. Lääkäri soitteli hermoratatutkimuksen jälkeen ja sanoikin ettei siinä näkynyt mitään erikoista. Laittoi lähetteen pään TT-kuvaan. En ihan hahmottanut minkä takia näin, mutta ajattelin että kaipa hän tietää. No kävin kuvauksessa ja siinäkään ei näkynyt mitään erikoista.

Lääkäri päätti, että laitetaan kaulan magneettikuvaan. Olin vähän pöllämystynyt siinä ja kysyin, että entä jos se vika nyt on kuitenkin ihan vaan näissä sormissa. Jotenkin tuntuu hieman nololta että minua nyt tutkitaan mikroskooppisen tarkkaan sen takia, että sormiin sattuu, ja tutkitaanpa vielä jännittävistä paikoista, kuten päästä. Lääkäri siihen, että kyllä voi olla vika ihan sormissa, mutta että hän mielellään kuitenkin kuvaisi siltä varalta että hrr mrr nrr. En siis nyt muista mitä tässä tuli puhuttua. Jotakin jostain rintakehän tai jonkin jostain aukon ahtaumasta, että jos on hermo puristuksissa ja - äh, en edes yritä.

Yritin kyllä painottaa, että kun minusta tuntuu että se on ihan nämä nivelet mitkä sattuu ja kun tuo keskisormikin on nyt ollut aika turvoksissa, mutta päätös oli lopulta, että magneettikuvaan mars. No ei siinä mitään, kuvatkoon. Se nyt vaan on sitten vähän noloa, jos loppujen lopuksi todetaan että kädessä on esim. rasitusvamma ;) Eniten kyllä ehkä ärsyttää se, että tiedän että magneettiin on pitkä jono eli kestää taas superkauan ennen kuin päästään tutkimaan jotain muuta, jos siinäkään ei näy mitään. Ja tähän käteen sattuu aina vaan ja keskisormi varsinkin on äärimmäisen pahalla tuulella, turvoksissa eikä meinaa taipua mihinkään aamulla.

Vaikka voihan siitä magneettikuvasta jotain kyllä ilmetä, mistä minä tiedän. Lääkäri kysyi mm. onko ollut niska kipeänä ja totta puhuen on. Nukkuminen tai sen yrittäminen on todella rasittavaa, kun heräilen yöllä siihen, että pää on jumissa ja kääntyminen sattuu. Mutta eihän näistä tiedä mistä johtuu ja mikä liittyy mihinkin. Kyllä lääkärin homma on kamalaa.

Mutta sain tänään kutsun magneettikuvaan 5.4. Kolmen viikon päästä, huoh. Mitäköhän tälle kädelle keksisi tehdä sillä aikaa.

Hermoratatutkimus

Kävin keskiviikkona hermoratatutkimuksessa. Ja nyt aloinkin miettiä että mihin ihmeeseen tuo loppuviikko on taas kadonnut, kun ei tunnu olevan siitä mitään muistikuvia. No, joka tapauksessa, tutkimus oli aika mielenkiintoinen. Sain ensin oikeaan käteen ja käsivarteen pieniä sähköiskuja, jotka tuntuivat siltä kuin joku olisi räpsiny kumilenkillä ihoon. Ihan siedettävää enimmäkseen, vaikka välillä napsuikin melko äkäseen. En sattunut kysymään tarkemmin, mutta ilmeisestikin siinä tutkittiin, miten hyvin viestit kulkee hermoissa.

Toisessa tutkimuksessa pistettiin ohuella neulalla erinäisiin käsivarren lihaksiin, mikä tuntui välillä aika ilkeältä, mutta ei kuitenkaan yhtä kamalalta kuin miltä saattaa kuulostaa. Samalla piti liikuttaa kättä tiettyyn suuntaan, ja kone johon neula oli kytköksissä piti kaikenlaista ratinaa ja suhinaa. Sain sellaisen käsityksen, että äänen olisi pitänyt kuulostaa jonkinlaiselta, jos lihaksessa tai hermoissa olisi ollut jotain vikaa. Kokonaisuudessaan kokemus tuntui vähän kuin avaruusolentojen sieppaamaksi joutuminen.

Paikan päällä kuulin kuitenkin, ettei hermoissa ja lihaksissa näytä olevan mitään vikaa. Oikeastaan en odottanutkaan, että olisi. Käteen sattuu edelleen, mutta jotenkin tämä nyt vain tuntuu siltä, että sormissa itsessään on jotain vikaa. Viime viikolla keskisormi on ollut muita kipeämpi ja vähän myös turvoksissa. Tulehdukseltakaan se ei kuitenkaan tunnu, koska ei ole mitään punoitusta tai lämmöntuntua.

Lääkäri soittelee tänään iltapäivältä ja kertoo varmaankin saman, mitä kuulin jo tutkimuksen jälkeen. Ihmetellään sitten, mitä tämän kanssa pitäisi seuraavaksi tehdä.

Muuten ei kuulu ihmeempää, eli oikeastaan kaikki on ihan hyvin. Olen jatkanut opiskeluja tämän vuoden puolella etanavauhtia, ja tällä hetkellä olisi enää jäljellä yksi kurssi ja se kamala gradu. Olo tuntuu kuitenkin melko positiiviselta, ja ehkä gradukin vielä pääsee aluilleen.

Pikauutiset

Olen menossa keskiviikkona hermoratatutkimukseen. Käteen sattuu edelleen, aamuisin, päivisin, illoinkin. En nyt osaa arvaillakaan, mikä tätä oikeasti vaivaa. Keski- ja pikkusormet on kipeimpiä, keskisormi on pahimmillaan tällä hetkellä, ja myös kädenkulma tuosta läheltä rannetta kipuilee. Jotenkin outoa, että kipu kuitenkin pahenee öisin, jolloin en tee kädellä yhtään mitään, ja senkin huomaa vaan jos satun jostain muusta syystä heräämään. Kipu itsessään ei herätä, koska sen huomaa vaan jos sormia liikuttelee.

Kokeilin yhdessä välissä Piroxin-geeliä (tulehduskipulääke) ja kylmäkäärettä, mutta en voi sanoa, että olisivat auttaneet mitenkään erityisemmin. Samoin kipulääkkeet pillereinäkin on olleet vähän yhtä tyhjän kanssa. Useimmiten tämän kyllä sietää, mutta on kyllä sellasiakin päiviä, jolloin sormet on niin kipeät ja jäykät että suoraan sanoen vituttaa. Mutta ei sen kummempia uutisia terveydellisesti tai muutenkaan. Ehkä tälle vielä joku selitys löydetään, toivotaan.

Seurantaa ja käsivaivaa

Kävin eilen taas lääkärilläni kuulemassa viimeisten CT-kuvien ja ultraäänen tulokset. Missään ei näkynyt mitään mainittavan arvoista! Ilmeisesti nodulit keuhkoistakin ovat jo hävinneet. Kuka tietää, mitä ne nyt sitten olivat, mutta hyvä että lähtivät. Puhuin samalla myös käsivaivoistani. Perjantaina kuulin röntgenin tulokset, eikä kuvissa näkynyt mitään kulumia käsissä. YTHSn lääkäri ehdotti että puhuisin asiasta syöpälääkärilleni, koska hän epäili että kyseessä olisi ehkä jotain hoitoihini liittyvää.

Eilen sitten selitin lääkärille taas kaikki käsijutut alusta alkaen, ja hän oli sitä mieltä että kyseessä saattaisi olla jotakin käden hermoihin liittyvää. Että ehkä sädehoito tuonne kaulan / hartian alueelle oikealle puolelle olisi hieman vahingoittanut hermoja ja kipu johtuisi siitä. Tietysti, omasta mielestäni outoa, että mitään vaivoja tulisi näin pitkän ajan jälkeen, sädehoidostahan on jo kaksi vuotta, mutta mitäpä minä mistään tiedän. Lääkäri vasaroi käsiäni hieman ja sain taivutella sormiani, ja totesi, että refleksit ovat oikeassa kädessä ehkä hieman vasenta heikommat samoin kuin puristusvoima. Sain lähetteen hermoratatutkimukseen tai johonkin sellaiseen ja lisäksi B-vitamiinikuurin.

En tiedä vielä milloin tuo hermojuttu on tai mitä siinä oikeastaan tapahtuu, mutta hyvä että tätä nyt tutkitaan. Hieman tietenkin rassaa, että sattuu vaan, enkä tiedä mitä tälle kädelle tehdä, mutta ehkä tästä vielä saadaan jotain selvää.

Kädetöntä menoa

Kävin viime perjantaina taas vatsan ultrassa ja keuhkojen CT-kuvassa. Kuulen niitä tuloksia maanantaina. Lisäksi syöpäilyyn mitenkään (toivottavasti) liittymättä kävin YTHSn lääkärillä oikean käteni takia. Kättä on särkenyt jo yli kaksi kuukautta, ja viimeisen kuukauden ajan sormet ovat myös olleet todella jäykät aamulla, vaikka vetristyvätkin nopeasti kun jaksan vähän venytellä. Enimmäkseen oireita on aamuisin, mutta vielä illallakin sattuu vähän, kun sormia taivuttelee. Lääkäri laittoi lähetteen käsien reumaröntgeniin, missä kävin maanantaina, ja niitä tuloksia kuulen sitten huomenna. Toivottavasti kuvissa näkyisi jotakin, ei mielellään reumaa, mutta jonkin selityksen tälle haluaisin. Oikeasti vielä kolme vuotta sitten olin käynyt viimeksi lääkärissä ehkä 12 vuotta sitten, enkä sairastellut edes flunssaa, ja nyt tuntuu, että koko ajan on jotain kolhuja. Mutta ei voi mitään. Muuten on sentään ollut ihan hyvä olo. Selvästi huomaa kyllä eron siihen, miltä tuntui interferonin aikaan, jaksan puuhastella ihan eri tavalla, eikä kaikki tunnu niin ylivoimaisen vaikealta.