Hengittelyä

Viimeisen postauksen jälkeen mielialani parani taas hieman. Kävin tekemässä sen kirotun tentin, ja se menikin yllättävän hyvin, vaikka etukäteen tuntui etten tajunnut mistään mitään. Oloni näyttävät menevän ylös ja alas parin kuukauden välein. Jatkan edelleen interferonin ottamista, mutta aion kyllä mainita tuntemuksistani lääkärille viikon päästä. Tällä hetkellä oloni on muuten ihan hyvä, mutta olen potenut pari viikkoa hengenahdistusta. Ensialkuun sitä oli vain toisinaan, mutta viime viikon ajan melkein päivittäin, enimmäkseen iltaisin. Parina viime päivänä olen puhissut ja huokaillut aamusta iltaan.

Koko ajan tuntuu siltä, että pitäisi vetää syvään henkeä ja onnistuessaan sekin auttaa vain hetken. Todella rasittavaa, kun koko päivän on vain hengittäminen mielessä. Ainoa hyvä puoli on, että selällään tai kyljellään maatessa ei ahdista, joten ei ole tarvinut kärsiä yöllä. Eilen oli myös ärsyttävää painontunnetta kurkun päällä, minkä takia ajattelinkin, että johtuisiko vika kilpirauhasesta. Olen odotellut, josko olo menisi ohi, mutta ei siltä näytä. Ajattelinkin huomenna soittaa osastolle ja kertoa oloistani, jos siellä vaikka olisi ideoita mitä tälle voisi tehdä. Ai niin, huomasin tänään senkin, että liikkuessa uuvahdan todella nopeasti, mitä ei ole käynyt näin pahasti sitten sytostaattien. Enkä tarkoita mitään hikiliikuntaa, vaan tänään kauppamatkan päätteeksi päässä vippasi ja olin niin poikki, että piti käydä makuulle vähäksi aikaa. Ensi perjantaina olisi taas verikokeet ja kaulan ultraääni ja viikon päästä tiistaina sitten lääkärikäynti. Ehkä siellä selviää jotakin.

Viikon päästä maanantaina on myös tarkastuskäynti hammaslääkärillä. Uskaltauduin viimein viime talvena varaamaan ajan, ja nyt puoli vuotta myöhemmin pääsen vihdoin näyttämään purukalustoani. En juurikaan jännitä tarkastusta, mutta korjauskäynti olisi varmaan eri asia, jos hampaista löytyisi jotakin paikattavaa. Hammaslääkäri on mielikuvissani sen verran epämiellyttävä paikka ja kokemus, etten ole käynyt siellä varmaan vuosikymmeneen. Olen yrittänyt pitää hampaani kunnossa, ja vaikka olen täälläkin valitellut hampaitani aiemmin, nyt ei ole pitkään aikaan ollut mitään vaivoja. Toivon, ettei tarkastuksessakaan ilmene mitään ihmeellistä. Mutta sen näkee sitten.

Kiitos kommenteista edelliseen kirjoitukseeni. Yritän pitää mielessä että apua on tarjolla, jos kaikki tuntuu kaatuvan päälle, ja senkin että vaihtelevat olot johtuvat varmasti intereferonista. Kuuria ei ole kuitenkaan enää jäljellä kuin vähän yli neljä kuukautta, ja jos huonot olot pitkittyvät, lopetan sen hyvillä mielin vaikka kesken, kuten olen jo pariin otteeseen uhkaillut. Tähän asti olen kuitenkin selvinnyt vain parin viikon mittaisilla ahdistusjaksoilla. Gradu on edelleen jäissä, enkä tällä hetkellä stressaa siitä yhtään. Sen tekemiseen on kuitenkin aikaa koko loppuelämä.