Viikonloppu meni riehuessa ja kölläillessä. Olisi varmaan ollut fiksumpaa ottaa vähän rennommin heti tiputusten päätteeksi, mutta nyt enemmän kuin koskaan yritän olla erakoitumatta. Elän tällä hetkellä hieman erilläni terveiden maailmasta, joten tuntuu tavallistakin tärkeämmältä olla ja tehdä kavereiden kanssa silloin, kun jotain on tekeillä.
Lauantaina olo oli vielä suht hyvä, ja ohjelmassa oli vanhempien kanssa kaupassa käyntiä ja kahvittelua. Ilta menikin sitten puolikoomassa telkkaria katsoessa, mutta mikäs siinä ollessa. Sunnuntaina heräsin virkeänä, mutta olo muuttui nopeasti aavistuksen krapulamaiseksi - päässä vippasi hieman ja jalat tuntuivat veteliltä. Siitäkin huolimatta päätin tarttua tilaisuuteen tehdä normaalien ihmisten juttuja, ja lähdin kavereiden kanssa Ikeaan. Suurimman osan ajasta jaksoinkin shoppailla kunnialla, mutta iltaa kohden meno alkoi hyytyä, ja bussimatkalla kotiin olin jo ihan rikki. Loppuilta meni totaalikoomassa ja kyöräsin itseni nukkumaan puoli kymmeneltä.
Tänään tuntui siltä kuin olisin ollut isompaakin muuttokuormaa kanniskelemassa - omituisia kivistyksiä ja kolotuksia joka paikassa ja ihan vietävä väsytys ja heikotus siihen päälle. Enkä todellakaan kantanut eilen mitään lakanapakettia painavampaa, vaikka Ikeassa kävinkin! Päivä kului enimmäkseen koomaillessa, telkkaria katsellessa ja palapeliä kootessa. Ajatus ei kulkenut, päässä suhisi, mihinkään ei jaksanut keskittyä. Nyt iltaa kohden olo on hieman tasaantunut, vaikka paikkaa jos toistakin kivistää vielä silloin tällöin. Mielenkiintoisimpana ja ärsyttävimpänä tuntemuksena tällä hetkellä on hienoinen puutumus molemmissa etusormissa ja peukaloissa. Luin saamistani papereista, että tällaisista tuntemuksista pitäisi mainita lääkärille, jotta lääkkeiden määrää voitaisiin säätää, mutta eipä niissä mitään säädettävää näin väliviikoilla ole. Muutenkin tuntemukset ovat vielä melkein yhtä tyhjän kanssa, joten tyydyn seurailemaan oloja.
Jännittää hieman. Tänään pitäisi pistää ensimmäinen interferonipiikki. Muistankohan miten se toimii? Laitankohan varmasti oikean määrän? Entä jos sivuoireet äityvät todella pahoiksi? Entä jos kuume nousee niin korkeaksi, etten ole tarpeeksi tolkuissani soittaakseni apua? Entä jos huono olo jatkuu huomennakin? Kaikenlaista pyörii mielessä, mutta minkäs teet. Ei sitä voi jättää pistämättäkään. Toivon vaan, että kaikki menee taas paremmin kuin odotan. Nyhjäilyolosta huolimatta jaksoin tänään tiskata ja hakea täydennystä jääkaappiin, joten huomisen voi viettää sängynpohjalla, jos siltä tuntuu.
No comments:
Post a Comment