Ohi on

Sädehoito on nyt ohi. En ole jaksanut tai viitsinyt päivitellä, kun mitään kerrottavaa ei ole ollut. Sädehoito oli kokemuksena aika mitäänsanomaton. Menin sinne ajallaan, katselin odotustilassa TV:tä, jonka vanhemmat ihmiset tuppasivat jättämään aina täysille, kävin sädetyksessä, menin kotiin, rasvailin sädetettyä kaulanpuolta. Seuraavana päivänä sama uudelleen. Sivuvaikutuksia ei juuri tullut. Kaula on hieman jäykkänä ja punoittaa tuolta sädetyteltä puolelta, mutta ei mitään sen suurempaa. Lähtiessäni pyysin saada mukaan hoitojen aikana käyttämäni muovinaamarin, joka nyt kiikkuu naulassa eteisen seinällä parempaa paikkaa odottamassa :D Periaatteessa tuntui hieman oudolta ottaa muisto sädehoidosta, mutta olihan se kokemuksena (toivottavasti) ainutlaatuinen ja omalla tavallaan kiehtova (tiede on siistiä 8D).

Useimmat hoitokertani sattuivat iltasaikaan, jolloin sädehoito-osastolla oli todella hiljaista. Kanssani samaan aikaan odotustilaan sattui kuitenkin usein eräs vanhempi herra, joka aina saapuessaan tervehti jämäkästi. Tänään kävinkin siellä sitten aamusella, ja meno osastolla oli todella vilkasta iltaan verrattuna. Kummasti samainen tuttu herra sattui taas yhtäaikaa odotukseen, ja tällä kertaa sekaan sattui myös kolmas mies, joiden kanssa sitten vertailtiin kuinka monta sädetyskertaa kullakin on vielä jäljellä. Omat hoitoni olivat ensimmäisenä ohi, tutullani oli vielä tämän viikon loppuun asti jäljellä. Useimmat sädehoito-osastolla kävijöistä olivat lähempänä neljää kymmentä. Itseni ikäisiä parikymppisiä en nähnyt.

Sädehoito-osaston henkilökunta oli mukavaa ja persoonallista, kyselivät aina jaksamisia ja kuulumisia. Tänään jaksoivat vielä kysellä miten minua riepotellaan tästä eteenpäin ja toivottelivat hyviä jatkoja. Eilen oli taas lääkärikäynti, jossa puhuttiin miten tästä jatketaan eteenpäin. En odottanut saavani sytostaatteja, mutta niitä tulen kuitenkin saamaan. Harmi kun en silloin osannut kysyä millaista cocktailia tarkalleen, olisin voinut tutkia asiaa etukäteen, kiukutella, masentua, piristyä ja palata arkeen - kaikki jo ennen hoitojen alkamista! Saan myrkkyjä 4-6 kertaa, viiden päivän ajan neljän viikon välein. Melkoinen satsi siis. Tuo viiden päivän jakso tuli yllätyksenä. Olin kuvitellut että sytostaatteja tiputetaan yhtenä päivänä, jonka jälkeen on sitte taukoa ennen uutta satsia. Hieman hirvittää jo etukäteen miten paljon myrkkyä minuun ehditään pistää viikon aikana. Ensimmäisellä kerralla joudun osastolle tuoksi viikoksi. Käytännön syistä, oloista ja kanyylista johtuen, joudun sinne varmaan muillakin kerroilla. Se ahdistaa ehkä eniten - ei se kärsiminen itsessään, vaan se että pitää kärsiä vieraassa paikassa. Ei saa edes oman kodin rauhassa potea.

Solunsalpaajien lisäksi tulen saamaan interferonia, ilmeisesti jo samaan aikaan sytojen kanssa, sekä niiden jälkeen itse piikitettynä vuoden tai pari. Jälleen olisin voinut kysyä että miten paljon interferonia saan ja tuleeko se tippana, vai pitääkö jo heti alusta pistää. Isoja (melanooman tapauksessa massiivisia) annoksia interferonia annettaisiin tippana, mutta pienempiä piikitetään vähän samaan tapaan kuin insuliinia, mutta vain muutamana päivää viikossa. Käsitykseni mukaan interferoni on ihmisen jotainjotainjotain, joka tehostaa immuunipuolustuksen toimintaa niin että se jaksaa taistella syöpäsoluja vastaan. Huomattavimpina sivuoirena on ehkä influenssankaltaista kuumeilua, väsymystä, kipuilua ja muuta kivaa. Muiden mahdollisten sivuoireiden lista on järkyttävän pitkä ja masentava, mutta yritän olla ajattelematta niitä. Nuo ovat joka tapauksessa yleisimpiä oireita, muista en jaksa vielä välittää. Interferonissa on se hyvä puoli, että siihen saattaa ajan myötä tottua ja oireet vähenevät.

Hoidot alkavat tammikuun lopussa. En odota niitä yhtään, mutta tällä hetkellä ei kauheasti ahdistakaan. Tuhersin vähän itkua siinä lääkärin pakeilla, mutta sekin johtui siitä, että tämä kaikki on niin kauhean turhauttavaa. Ensin elämä oli mallillaan, kaikki sujui niin kuin pitikin ja tein kaikkea mikä itselle tuntui mielekkäältä. Sairaalassa ramppaaminen ja nyt uusimpana sytostaatit ja niiden sivuvaikutukset määräävät mitä voi tai ei voi tehdä. En ehkä vihaa mitään muuta niin paljon kuin jonkun toisen ehdoilla elämistä.

Mutta näin, näillä eväillä eteenpäin. Lääkäri kysyi haluanko yrittää opiskelua samaan aikaan. Ensimmäinen sytosatsi sattuu keskelle kevään ensimmäisiä kursseja, mikä ei kuulostanut hyvältä. Kun siihen lisätään pelkäksi kouralliseksi huvenneet opintotukikuukaudet, joita en halua tuhlata puolikuntoisena näpertelyyn, jään vielä sairauslomalle tämänkin ajaksi. Elokuuhun asti.

Tällä hetkellä kaikki on kuitenkin vielä hyvin, ja aion keskittyä lomailuun tässä sädehoidon ja sytojen välissä.